MAKAABERIA? NOT.

Eräs vaikeimmista jutuista kirjoittamisessa (monen muun joukossa) on luoda todentuntuinen henkilö jolla on omat omituisuutensa, maneerinsa, taustatarinansa ja mitä kaikkea. Voihan sitä tietysti istuksia kahviloissa salakuuntelemassa keskustelunpätkiä tai kaivaa oman elämänsä tapahtumista juttuja joista sitten muokkaa tapahtumia tarinassaan esiintyvän henkilön elämään. Tai sitten voi lukea sanomalehtien Muistokirjoituksia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkolehdessä ilmestyvää Muistot-osastoa (http://www.hs.fi/muistot).

Muistokirjoitukset (nekrologit) ovat usein pieniä elämäkertahelmiä. Niiden kautta saa kurkistaa niin kuuluisuuksien kuin tavallistenkin ihmisten elämään: urheilijoiden, teollisuuspohatoiden, valtiomiesten, postinjakajien, sairaanhoitajien ja monen muun ammatin edustajan elämään. Kuten Margaret Atwood toteaa kirjassaan Moral Disorder and Other Stories: ”Lopussa meistä kaikista tulee muistoja.”

Joskus muistokirjoitus korostaa menehtyneen tekemää työtä ja asemaa. Toisinaan sukulaiset kertovat lämpmästi menehtyneen luonteesta ja harrastuksista. Välillä joukosta hyppää muistokirjoitus, joka kertoo menehtyneen omituisista ja ainutlaatuisista luonteenpiirteistä.

The Dead Beat
The Dead Beat

Kirjassaan The Dead Beat: Lost Souls, Lucky Stiffs, and the Perverse Pleasures of Obituaries, Marilyn Johnson kirjoittaa: ”Ihmiset joiden elämää oli pidetty tylsänä kuin korkkimatto, esitettiin naapuruston sankareina ja merkittävinä henkilöinä. Mikä tärkeintä, jokainen yksityiskohta heidän oikuistaan ja heikkouksistaan – savukkeiden merkki, kauhuelokuvat, joista he pitivät – esitettiin ikään kuin avaimena heidän ihmeellisen elämänsä mysteerille.”

Jokaisella meistä on ihmeellinen ja mielenkiintoinen elämä. Itse sitä ei välttämättä huomaa, kun hiki päässä ja pienessä paniikissa pyörii jokapäiväisten haasteiden keskellä. Kuitenkin Sinun tai minun elämäni on aivan toisenlainen kuin kenenkään muun. Yksilöllinen. Ihmeellinen. Ja jonkun toisen mielestä aivan järkyttävän mielenkiintoinen.

Muistokirjoituksista löytyy aineksia kolmiulotteisiin, todentuntuisiin henkilöihin pahvikuvien sijaan. Rivien välistä nousee esiin henkilöitä, joiden elämä ei aina ole ollut järjestyksessä ja siistissä pinossa kuin vastamankeloitu lakanpino, vaan täynnä sydänsuruja, huumoria ja sinnikkyyttä vastoinkäymisten edessä. Elämä kaikessa sekasorrossaan.

Oprah Winfrey on sanonut: ”Jokaisella on tarina”. Millaisen rivien välissä olevan tarinan alla oleva muistokirjoitus kertoo?

”Viiden lapsen isä, kahdeksan isoisä. Vitsinkertoja. Sarkasmin taitaja. Monien suojelija. Siunaustenlaskija. Sankari. Elämän eläjä. Sanaristikoiden ratkaisija. Salaisuuksien pitäjä. Muistojen omistaja. Tarinankerronan kuningas. Palkintojen arvoinen kohteliaisuuksien jakaja ja yksi parhaista ihmisistä, jonka olemme tavanneet. Hän eli elämänsä perheensä hyväksi. Olemme siitä ikuisesti kiitollisia.”

Olisiko tässä aineksia jonkin tarinan henkilön rakennusaineksiksi?

Luetko itse vakituisesti muistokirjoituksia? Kuolinilmoituksia? Käytätkö niitä tarinasi henkilöiden luomisessa? Millainen oli kaikkein ainutlaatuisin lukemasi (ei nimiä, kiitos)? Entä oletko jo kirjoittanut oman muistokirjoituksesi?

Kerro kommenteissa!

Kiitos, että kävit!

Advertisements
%d bloggers like this: