KUSTANTAMISEN UUDET TUULET?

Suomessa on yhteensä noin 5 000 kustantamoa, joista noin 2 500 toimii aktiivisesti (http://kustantaminen.fi). Kustantaminen vaatii tulevaisuudessakin rahaa, vaikka kirjat siirtyvät digitaalisen muotoon. Ei se ilmaista ole, sekään. Mitä kustantaja voi tehdä kattaakseen kaiki kulut ja varmistaakseen, että kirjailijan kirjoja ostetaan jos raha on piukassa? Että rahaa tulee? Että toiminta voi jatkua? Että kynnen allekin jää jotain toiminnan kehittämiseen?

Skenaario

Kirjailija ja kustantajan edustaja istuvat pöydän ääreesä. Tarkoituksena on allekirjoittaa kustannussopimus. Kirjailija selaa sopimusta. Selatessaan hänen selkäpiitään kiiri väre. Sopimuksessa nimittäin sanotaan, että kirjailijalla tulee olla blogi ja uusi blogiteksti pitää julkaista ainakin kerran viikossa.

Kirjailijalla pitää myös olla Facebook-sivu, jota hän päivittää tasaisin väliajoin ja jossa hän keskustelee seuraajiensa kanssa. Tämä sivu ei tietenkään ole tavallinen FB-kaverisivu, vaan virallinen Etunimi Sukunimi, Kirjailija -sivu, johon kirjailija lataa kansikuvat kirjoistaan, kertoo kirjoittamisestaan ja uusien kirjojensa ilmestymisestä. Profiilikuva on tietysti ammattikuvaajan studiossa otettu kasvokuva, jota on ehkä lirauksen verran Photoshopattu.

Twitter-tili? Tietysti. Twiitata pitää ainakin pari kertaa viikossa, mieluummin kerran päivässä ja oma kuva pitää silläkin tilillä näkyä, samoin kirjojen kuvia. Seuraavalla sivulla kustantaja haluaa tietää kuinka monta Facebook-kaveria tai Twitter-seuraajaa kirjailijalla on.

Ei riitä, että kirjailija kirjoittaa kirjan. Todennäköisesti hänen pitää myös editoida se itse tai ostaa editointipalveluja. Hänen pitää myös todistaa, että hänellä on suuri määrä seuraajia (faneja) jo ennenkuin mitään julkaistaan. Julkaisemisen jälkeen hänen pitää markkinoida kirjaansa. Ja itseään. Kustantaja voi toki tarjota verkostonsa, tai sopivan osan siitä, kirjailijan käyttöön. Ilman sitä kirjailija ja hänen kirjansa olisivatkin tölkissä jonka kansi olisi tiukasti kiinni.

Some ja elämä

”Sosiaalinen media on vakiintunut ilmaisu, jolla viitataan verkkopalveluihin, kuten Facebook, Twitter, blogit ja wikit. Se kulkee mukana älypuhelinten, täppäreiden ja läppäreiden välityksellä. Se avautuu tietokoneruutujen ohella televisioon, kosketusnäytöille ja lähitulevaisuutta visioivien mielestä silmälappuvideoille ja jääkaapin oveen.”

Hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä 500-800 sanan mittainen blogikirjoitus vie aikaa ja energiaa. Blogin aikataulu ja aiheet pitää suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. (Tässä kirjoituksessa on 548 sanaa. Aikaa meni pätkissä noin 8 tuntia taustatöineen ja korjauksineen. Viihdyttävyydestä tai hyvin kirjoitetusta en mene takuuseen.)

Twitter ja Facebook? Aika vaikeaa mitata, minkä verran ne vaikuttavat kirjan myyntiin, kun kirjaa ei hyvien tapojen mukaisesti saa kavereille/seuraajille tyrkyttää. Mutta paikalla pitää olla, mieluummin 24/7 ja ilmoittaa voi. (Blogiani seuraa tässä vaiheessa yksi henkilö. Kiitos Sinulle siitä. Twitter-seuraajia minulla on jostain kumman syystä 185, vaikka en sirkuta päivittäin. En edes kuukausittain.)

Sosiaalinen media vie aikaa varsinkin kirjoittamiselta, mutta myös lapsilta, kotitöiltä, harrastuksilta ja rakkaudelta. Eikä ole mitään takeita, että varsinkaan uuden = tuntemattoman kirjailijan kirja myisi yhtään sen paremmin, vaikka hän kuinka tekisi temppuja Somessa ja polkisi digtaalisia jalanjälkiä hiki otsalla.

Uudet tuulet

Simon & Schuster, suuri yhdysvaltalainen kustantamo, on havahtunut auttamaan (vai miten sen sanoisi)  kirjailijoita tässä uudessa ja monimutkaisessa julkaisumaailmassa. S & S on perustanut North Star Way-nimisen yksikön, joka tarjoaa kirjailijoille laajennetun markkinointipaketin.

New Yorkissa 29.1.15 päivätyssä lehdistötiedotteessaan North Star Way kertoo kehittävänsä kirjailijoidensa kanssa strategioita, jotka auttavat luomaan ja hallitsemaan niitä monia erilaisia elementtejä, jotka vahvistavat tunnettuutta ja maksimoivat useissa välineissä tapahtuvaa myyntiä.

Kustantamisen lisäksi North Star Way tarjoaa kirjailijalle markkinointiapua mm. seuraavissa muodoissa:
– verkkokurssit
– seminaarit, työpajat ja paneelikeskustelut
– mobiiliaplikaatiot
– videot ja äänikirjat
– sponsoroinnit ja yhtiökumppanuudet
– ladattavat digitaaliset audiotiedostot

Eivät nämä palvelut kirjailijalle varmasti ilmaisia ole, sillä ilmaista lounasta ei ole, mutta ”Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.”.

Herää kysymys, onko kyseessä ”Tee-se-itse” -kirjailijan valmennus. Poimiiko kustantaja tulevaisuudessa kirjailijoiden joukosta vain kaikki osaavimmat, enkä nyt tarkoita kirjoittamista.

Linkkejä:
Simon & Schuster
Kustantaminen
Kirjoittajan ABC-kortti
Mikä ihmeen sosiaalinen media?
Suomen Kustannusyhdistys ry

Mainokset
%d bloggers like this: